Idea Camp Kista 2010

Kävimme Tukholmassa tapaamassa kollegoita. Paikalle tulivat kirjastolabrat Helsingistä, Tukholmasta ja Oslosta. Puhun kaupungeista, sillä niistä mekin puhuimme.

Tapasimme pohjois-Tukholman lähiössä Kistassa. Kista on omaleimainen, teknologiateollisuudestaan tunnettu alue, eräänlainen sekoitus kehäteitä, Helsingin Pikku Huopalahtea ja isoa teknologiapuistoa. Alueelle on suunnitteilla uusi kirjastotila tai paremminkin monitoimitalo, jonka yhtenä osana voisi olla myös kirjasto tai muu vastaava kansalaistila. Tavoitteena on kokonainen uusi keskus, Kista Idea City, johon on suunniteltu mm. 4000 työpaikkaa.

Uutta tekemään on perustettu ideointiryhmä Kista Idea Lab. Labilla on loistavat tilat Kistan keskustassa. Tapaamispaikka ei olisi voinut olla parempi.

Ensimmäinen päivä

Kaksipäiväisen tapaamisen ensimmäisessä päivässä oli mukana kymmeniä ruotsalaisia kirjastolaisia ympäri maata sekä myös yrityksiä. Pidimme nopeita, viiden minuutin salamavetoja.

Kävimme läpi niin kirjastojen kehittämisprojekteja kuin ajatuksia siitä, miten oppiminen on muuttumassa. Kun näin vetolistan, olin varma että edessä on katastrofi. Aiheet olivat kaukana toisistaan ja niitä oli paljon. Olin varma, ettemme mitenkään ehdi päästä kiinni konkreettiseen.

Mutta esityksiä kuunnellessani ymmärsin, mistä meidänkin tulisi puhua, mutta emme puhu. Ruotsalainen kirjastokeskustelu saattaa olla laajemminkin, noh, ruotsalaista, mutta ensimmäistä kertaa kirjastourallani olin mukana kirjastokeskustelussa, jossa ei puhuttu kirjoista. Ajatukseen pääseminen kesti itselläni hetken, mutta ruotsalaiset ottivat luonnostaan tulokulman, jossa kirjaston ytimessä on tila ja prosessi. Kuten oppiminen, joka on muuttumassa passiivisen tiedon syöttämisestä (kirjat) keskustelevaan, omahakuiseen prosessiin (toiminnot), myös kirjaston tulisi muuntua siihen, mikä on jo täällä. Kirjaston aika passiivitalona alkaa olla ohi.

En osaa muotoilla ajatusta vielä selkeästi, mutta se pätee kaikkeen mitä kirjastojen tulisi tehdä, web-liittymistä lähtien. Ajatus kietoutui läpi kaiken, mitä puhuimme.

Päivää ei voi muutenkaan moittia perinteiseksi. Helsinkiläiset vetivät esitykset mm. nopeasta mobiilikehittämisestä. Mukana salamavedoissa oli myös firmoja kuten Publit ja Jayway. Milloin olette nähneet, että kirjastoseminaarissa vetää Android-kehittäjä? Nyt nähtiin.

Toinen päivä

Toisena päivänä kokoonnuimme huomattavasti pienemmällä porukalla. Pyrimme löytämään ensimmäisestä päivästä sen yhteisen, jonka kaikki näemme. Keskityimme kolmen kirjastolaboratorion ympärille. Suuri rooli oli oslolaisilla, joiden kirjastolabra on ollut esikuva myös meille.

Kehityskohteet ja tarve konkreettiselle yhteistyölle todettiin niin selväksi, ettei siitä vielä sen enempää. Kun meillä on konkretiaa, näette sen. Ensimmäinen tehtävä on yhdistää harva osaaminen, joka pohjoismaisellakin tasolla on kirjastoissa vain muutamien ihmisten varassa. Näitä ovat esimerkiksi tietyt tekniset alueet.

Toinen tärkeä alue on hahmottaa, millaista yleistä kirjastoa teemme ja kenelle. Kirjastot eivät ole kirjastojärjestelmiä, vaan avoimia alustoja. Kirjastolabrojen tulisikin miettiä yhä enemmän myös tätä. Kyse ei ole vain avoimesta datasta tai tekniikkaosaamisesta kirjastoissa, vaan tiloista, prosesseista ja kyvystä laajempaa muutokseen. Jatkossa meidän tulisi puhua yhä enemmän pohjoismaisista kaupungeista, joiden ytimessä kirjasto on.

Kirjastot ovat olemassa parempaa kaupunkia varten, eivät parempaa kirjastoa varten. Jos idean uudesta kirjastosta voi johonkin kiinnittää, se saattaa löytyä tästä.

Ainiin. Ennen lentoa ehdimme käydä myös oikeassa kirjastossa, Sergelin torin Kultuhusetin Plattanissa. Hyvältä näytti: aidolta ja vilpittömältä, jotenkin rehellisesti avoimelta kaupunkitilalta.

Kistan matka oli hämmentävä, positiivinen ja monella tavalla täysin poikkeva. Tapaaminen sai alkunsa vain muutama kuukausi sitten IFLAssa.

Seuraava tapaaminen pidetään Helsingissä tammikuussa 2011. Helsinki Midwinter Darkness Camp toivottaa tervetulleeksi.

Kuvat: Jonas Tana.

Be Sociable, Share!