Miksi Tukholmassa kaikki on paremmin

Tukholmassa tulee käytyä liian harvoin, mutta sattuneesta syystä olen ollut Tukholmassa jo kaksi kertaa tässä kuussa.

Kävelin eilen ensimmäistä kertaa Asplundin kirjastoon. Kun näin kirjaston, muistin jotain. Nimittäin tämän. Tällaista julkisuutta ei tiedotteilla eikä tiedotusosastoilla osteta.

Hieman myöhemmin istuin kirjastotoimenjohtajan huoneessa (ilman Inga Lundénia) ja kuulin, kuinka Tukholmassa laitetaan nyt koko kirjaston web-alusta uusiksi. Projekti on monivuotinen, rahoitus saatu ja tekniikan pohjaksi valittu Drupal ja Solr. Tukholmakin siirtyy nyt siis avoimeen lähdekoodiin. Pohjoismaiden mustaksi peikoksi jää tämän jälkeen vain Helsinki.

Tukholma puhuu nyt paljon mobiilipalveluista. Iso osa uudistusprosessin resursseista keskitetään siihen. Minulta kysyttiin, olemmeko ajatelleet tehdä saman Helsingissä. Tässä vaiheessa kröhin kurkkuani ja siirsin aiheen luontevasti Tukholman arkkitehtuuriin.

Selvästikin teemme jotain väärin. Kyse on ajattelutavoista, kyvyistä ja väärästä kulttuurista – jostain hyvin vaikeasta, johon vuosien ja vuosien jälkeen on ollut vaikea tarttua. Kyse on ongelmista, jotka liittyvät kirjastojen kehittämiseen. Meillä ei sellaista ole perinteisesti ollut.  Århus, Köpis ja Tukholma eivät uusiudu nyt kuin salamaniskusta. Taustalla on vuosien ja vuosien työ.

Huonoin uutinen on, että lasku tulee asiakaspinnassa. Takkiin tulee meille nyt kaikessa: kustannuksissa, palvelutasossa, kyvyssä uudistua. Kyse on rakenteiden ongelmista. Mutta jotenkin ne samat rakenneongelmat parhaillaan ohitetaan Ruotsissa.

Meillä Suomessa pääkaupunkiseutu valitsi juuri omaksi ratkaisukseen Innovative Interfacesin Encoren ja HelMet-kuntien yhteiset nettisivut, jotka ovat parhaillaan julkisessa kilpailutuksessa. Lopputuloksena on ensi vuonna odotettavissa puolen miljoonan nettisivut ja kolme eri aineistoluetteloliittymää asiakkaille (KDK, Innovativen Encore ja WebPac Pro). Paketti on järjetön, mutta onneksi kyse ei ole valtavista rahoista. Koko uudistuksen budjetti lienee onneksi alle miljoona euroa.

Päivän päätteeksi kävelin alas Asplundin portaita ja alkoi naurattaa. Mitä muutakaan tässä enää voi? Taustalla on monien vuosien turhautuminen omaan keskusteluumme ja siihen,  mitä olemme sen pohjalta saaneet aikaiseksi. Emme nimittäin mitään. Kaikki, mitä olemme puhuneet, tehdään nyt muualla vaan ei meillä. Puhuimme avoimesta lähdekoodista ja näistä toteutuksista jo neljä vuotta sitten. Keskustelu ylitti valtioiden rajat jo tuolloin; kannustimme toisiamme läpi pohjoismaiden. Osa ajatuksistamme valmistuu nyt Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja esimerkiksi Århusissa. Siitä olen ylpeä. Ja tämän aion listata osaksi harvoja kirjastosaavutuksiani.

Koko reissu Tukholmaan oli fantastinen, taas kerran. Käykää Tukholmassa. Ostakaa pomoillenne lentoliput sinne. Se on kustannustehokasta kehittämistä.

Ps. Ei Tukholmassakaan kaikki ole vielä täydellistä. Ainakin Helsingissä pyrimme vielä olemaan niin sivistyneitä, että tuomme myös ystävämme kirjastoon. Meitä tarvitaan vielä! Sähköposti laulamaan!

Be Sociable, Share!