Kivepa2010 ja radikaali kirjasto­kehittäminen

Kirjastoverkkopäivät eli entiset triangelipäivät pidettiin taas tällä viikolla Helsingin yliopistolla. Keskiviikosta perjantaihin paikalla oli lähes viisisataa kirjastolaista.

Ohjelma ja erityisesti iltapäivien rinnakkaisträkit toimivat hyvin. Keskiviikkona ison salin sosiaalisen median sessiossa oli yli sata kirjastolaista. Samaan aikaan päärakennuksen vanhalla puolella kulki avoimen kirjastokehittämisen träkki, niin ikään täynnä. Spontaania, asiantuntevaa keskustelua syntyi kaikkialla – isoissakin sessioissa.

Yleisen kirjaston näkökulmasta Kirjastoverkkopäivien aiheet ovat keskittyneet usein tieteellisiin, AMK- ja erikoiskirjastoihin. Tämä lienee syy, miksi yleiset kirjastot olivat taas aika huonosti paikalla. Ehkä olisi kuitenkin syytä. Puhetta oli tänä vuonna kirjastokonsepteista, RDA:sta, KDK:sta, standardeista, automaatiosta, kirjastojen asiakasliittymistä, e-kirjoista ja muun muassa tulevasta suomalaisten kirjastojen ammatti-infrasta. Aika tärkeitä juttuja.

Perjantain viimeinen sessio koski juuri kirjastojen yhteistyötä yli tiede-, erikois- ja kunnankirjastorajojen. Träkki oli viikon toiseksi suosituin.

Pääsin osallistumaan ensimmäiseen ja viimeiseen päivään. Päivistä voisi blogata enemmänkin, mutta keskityn alla träkkiin, jossa olimme mukana ensimmäisenä päivänä.

Avoin kirjastokehittäminen
(keskiviikko, sessio 3: III Kirjastopalveluiden progressiivinen jalostaminen)

Olimme mukana keskiviikon träkissä, jonka otsikko oli tietenkin huumoria – sana progressiivinen tunnetaan kyllä kirjastoissa, mutta ei ehkä aivan tässä kontekstissa. Sessio aloitettiin katsomalla YouTubesta 70-luvun progea. Mikä olikin aivan täydellinen aloitus. Kiitos Rouvarin Ari!

Ensimmäisenä puhui Kansalliskirjaston Ere Maijala. Ere heitti suorastaan nerokasta läppää otsikolla Avoimuus lähdekoodista alkaen.

Ere puhui kirjastoista, Mozillasta ja siitä, kuinka avoin lähdekoodi on oikeastaan kaikkea muuta kuin vain avointa lähdekoodia. Paremminkin se on tapa nähdä ja tehdä asioita. Ere näytti avoimen lähdekoodin Mozilla-projektin (joka tunnetaan nykyään myös Firefox-selaimena) perusväittämiä ja vertasi niitä kirjastoon. Ja Ere on siis ollut mukana koodaamassa tätä selainta, niin hämmentävää kuin se onkin. Tämä oli taas niitä hetkiä, joissa teidän olisi pitänyt olla paikalla. Eren puhuessa viereinen Senaatintori syttyi valoon, pakotti itsensä ikkunoista sisälle ja valaisi koko luentosalin.

Esityksen aikana ja varsinkin sen jälkeen keskustelu lipsahteli luontevasti KDK:hon, Nelliin ja välillä taas siihen, kuinka puhumme ja sitten emme. Mutta Eren sanoma oli selvä: on erilaisia tapoja tehdä. Vaikka tiesinkin paremmin, olin yllättynyt kuinka luonteva ja vilpitön keskustelu oli. Tietenkin myös KDK olisi voinut olla avointa lähdekoodia — kirjastoprosessit ovat usein liian raskaita — avoin kirjastokehittäminen on myös ja ennen kaikkea alan sisäistä avoimuutta — minäkin ymmärrän, kuinka joskus on tärkeää valita perinteinen toimittaja ja suljettu prosessi. Tässäpä muutama virke, joita en arvannut ihan heti kuulevani! Ja tuo viimeisin läppä on muuten omasta päästäni. Siis minun!

***

Eren jälkeen oli meidän vuoro. Omassa vedossamme lähdimme etsimään konkretiaa, jonkinlaista suuntaa kohti käytäntöä.

Konkretia on hankala aihe tilanteessa, jossa omat isot esimerkkimme puuttuvat vielä. Väitän kuitenkin, että Labsilla on kokemusta ainakin jonkinlaisesta radikaalista kirjastokehittämisestä, ainakin jos puhumme prosesseista, konsepteista ja kokeiluista. Sitä Labs on ainakin yrittänyt olla. Itse näen, että avoin lähdekoodi on väline juuri tähän, toisenlaiseen prosessiin. Toivottavasti se voisi olla yksi ratkaisu myös ammatilliseen innostukseen. Toisenlainen tapa tehdä on olemassa.

Yritimme tuoda esiin myös sen, kuinka kyse ei ole vain ohjelmistoista tai koodista. Kirjastojen asiakasliittymät ja sitä mukaa niiden palvelut ovat perinteisesti mukautuneet järjestelmän rajoitteisiin, vaikka järjestelmän tulisi mukautua kirjastojen palvelukonseptiin. Kyse on joustavuudesta – ja siten taas avoimuudesta. Tietenkin itsestään selvää, sanovat toiset. Mutta kun ei ole! Jos osaisimme hahmottaa prosessimme toisin, voisimme konseptoida kirjaston ehkä sellaiseksi, kuin sen tulisikin olla – monipuolinen ja avoin. Kirjastojen idea ei ole koskaan ollut synonyymi kirjastojärjestelmälle tai kortistolle, vaikka se sellaiselta asiakaspinnassaan edelleen usein näyttäytyykin.

Mutta mikä sitten vastaukseksi? Emme ehkä aivan löytäneet konkretiaa. Listasimme erilaisia avoimen lähdekoodin ohjelmia, joita todellakin riittää. Mutta ongelma ei olekaan tässä. Esitimme yhden näkökulman puhumalla siitä, mitä kirjastoissa on järkevää ulkoistaa ja mitä taas ei.  Käytimme Joel Spolskyn ajatusta siitä, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse (avoin lähdekoodikaan ei todellakaan tarkoita sitä), mutta että samalla on tärkeää ymmärtää, ettei ainakaan ydinprosesseja ole järkevä ulkoistaakaan. ”If it’s a core business function — do it yourself, no matter what.” Se on aika hyvä ohjenuora.

Ja tätä ei saa ymmärtää nyt väärin. Ulkoistaminen on kirjastoille elintärkeä prosessi. Itse asiassa ulkoistamista tulisi tehdä kirjastoissa enemmän, ei vähemmän. Eikä vain tietoinfrassa, vaan kaikessa siinä, mikä estää meitä keskittymästä itse palveluun. Puhun nyt kirjojen muovittamisesta, fyysisestä logistiikasta ja muusta sellaisesta ihan samaan vetoon kun puhun julkaisujärjestelmien kilpailuttamisesta. Tämän tulisi olla osa ammatillista myytinpurkua: asioita, jotka eivät liity ydinprosessiin. Prosessit tulisi laajentaa niin, että todellinen kilpailu on mahdollinen ja muidenkin kuin perinteisten kirjastotoimittajien tavoitettavissa (taas se avoin koodi, taas se avoin koodi!).

Kirjastojen kohdalla tämän tulisi tarkoittaa vähintäänkin sitä, että tiedämme, mitä haluamme. Emme voi väistää velvollisuutta kehittää kirjastoa itse. Tai tietenkin voimme (kuten yleisesti teemmekin), mutta siinä tapauksessa on parempi puhua ylläpitämisestä eikä kehittämisestä. Kehittämistä ei ole ilman omaa osaamista.

***

Jotta parituntisessa sessiossa päästiin myös radikaaliin asti, oli viimeinen veto varattu Mace Ojalalle Turun kaupunginkirjastosta.

Mace toi esiin kolme suhteellisen pientä avoimen lähdekoodin projektia, jotka kaikki  ratkaisivat isot ongelmat omissa kirjastoissaan. Yksi näistä oli ääkkösongelma ison suomalaisen kirjastojärjestelmän kuittitulostuksessa. Kun kukaan ei tehnyt mitään tai ratkaisua ei vain ollut, tuli ratkaisu lopulta kentältä, perinteisen sissiliikkeen tyyliin. Kirjoitettiin pieni ohjelma, joka komensi tulostimen osaamaan myös ääkköset. Likainen fiksi, mutta toimi. Ja aika biggie asiakkaille, jotka saattoivat nyt saada jopa selvää, milloin ja mikä kirja tuli palauttaa. Kaikessa hiljaisuudessa ohjelmanpätkä siirrettiin tuotantoon.

Macen pointti oli selvä. Ja se todellakin oli radikaali.

Radikaaleinta olisi, jos jakaisimme sen koodin. Simple as that. Se tarkoittaa tulosten, prosessien ja onnistumisten jakamista koodissa ja konkretiassa, ei vain seminaariesitelmissä.

***

Ja sitten loppuun kevennys. Aikaisemmin mainitulla Spolskyllä oli siis sääntö, jonka mukaan kenenkään ei tulisi ulkoistaa ydinprosessejaan muualle. Siihen on olemassa kuitenkin poikkeus. Se kuuluu:

The only exception to this rule, I suspect, is if your own people are more incompetent than everyone else, so whenever you try to do anything in house, it’s botched up. Yes, there are plenty of places like this. If you’re in one of them, I can’t help you.

Huomio on ilkeydessään osuva.

Tämän päivän jälkeen (;p) lähtisin kuitenkin siitä, että tämä ei päde meihin. Toisaalta on selvää, että tieteellisillä kirjastoilla on Suomessa täysin poikkeuksellinen osaamisvaranto, jota ei yleisistä kirjastoista löydy. Asiantuntijuus keskittyy Kansalliskirjastoon, varsinkin teknisellä puolella.

Mutta ajatuksemme ovat samat. Meillä saattaa myös olla yleisissä kirjastoissa potentiaalia, joka voisi olla hyvää lisäystä Kansalliskirjaston valtaville hankkeille. Jos vain tarvetta, Labs on ainakin jatkossa täysin kaikki rajat ylittävä protoilija.

Kirjastoa tässä kaikki teemme. Viimeistään nyt on kaikkien tämä nähtävä.

Yksin ei tehdä enää mitään, ei meillä eikä tiedepuolella. Ok?

Lisää tällaisia päiviä, kiitos.


Be Sociable, Share!