Miksi tarvitsemme rajapinnat? Käytännön esimerkkejä

Satuin käymään taas Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa. Seinällä, heti siinä sisäänkäynnistä vasemmalla, oli näkyvillä ostetuimmat kirjat. Kirjat ovat seinällä rivissä. Yksinkertaista ja toimivaa.

Olemme viime aikoina miettineet kirjastotilaa ja kirjastojärjestelmiä. Juttu ei ole mitenkään uusi, mutta meemi on saavuttanut kriittisen massan taas aika hitaasti. Ja sitten onkin kuuluukin poks. Niin meillä kuin maailmalla puhutaan nyt kirjastotilan ja verkon yhdistämisestä. Uusi musta ei ole verkkopalvelut, vaan fyysinen tila. Ja niiden yhdistäminen.

Haussa on jonkinlainen digital signage, joka ratkaisisi tämän.

Idea onkin hyvä, ja lopulta kyse on aika yksinkertaisesta asiasta. Se tarkoittaisi muun muassa sitä, että kirjastojenkin seinällä voitaisiin näyttää tieto siitä, mitä ihmiset lukevat juuri nyt. Se olisi kiinnostavaa tietoa niin kirjastoille kuin asiakkaille. Ja sen tiedon saisi suoraan kirjastojärjestelmästä.

Vai saisiko? Nykyisillä järjestelmillä ei käytännössä mitenkään kätevästi, sillä kirjastojärjestelmien rajapinnat puuttuvat. Emme voi rakentaa esimerkiksi järjestelmää, jossa tieto tulisi kirjastojärjestelmistä automaattisesti kirjastojen infonäyttöihin. Järjestelmissä on tietenkin tieto lainoista, mutta sen saa ulos edelleen vain manuaalisesti. Näin useat kirjastot tekevätkin listatessaan lainatuimpia kirjoja. Tiedot poimitaan järjestelmästä tietyin väliajoin ja juttu toimitetaan käsin. Näin tehdään esimerkiksi Helsingin listojen kohdalla.

Mutta miten saada tämä näkyväksi kirjastotilassa?

Yksi ratkaisu on tehdä, kuten tehdään Rotterdamissa. Siellä kirjastojen hyllyissä on kirjojen lisäksi kirjojen printattuja kansikuvia. Hyllyyn teipatut printit edustivat kirjoja, jotka ovat kyllä kirjastossa, mutta tällä hetkellä lainassa. Idea on sama, jota käytetään videovuokraamoissa. Näin uutuuskirjatkin ovat näkyvissä kirjastotilassa.

Jos kirjastoilla olisi innostusta printtausrumbaan, samalla tekniikalla saataisiin meillekin top-seinät. Lopputulos voisi näyttää vähän nuhjuiselta, mutta ajaisi asiansa. Astetta fiksummin asian voisi hoitaa infonäytöillä ja keskitetysti päivitetyllä Powerpoint-pohjalla. Rajapintojen puuttuessa tämä onkin ainoa tapa tehdä asia tällä hetkellä.

Jutun opetus? Kaikkeen ei tarvita aina hienoa tekniikkaa tai ohjelmointirajapintoja. Usein tärkeämpää olisi näkemys ja kyky tehdä juttu tyylikkäästi. Tässäkin tapauksessa Microsoft will do. Hell, vastaus ei välttämättä ole edes digitaalinen. Ostetaan vain tarpeeksi kirjoja ja voimme tehdä sen kuin Akateemisessa.

Rajapintojen kautta toteutus olisi automaattinen, skaalattava ja kustannustehokas, mutta kirjastoilla on pitkä perinne käsin tekemisessä. Tykkäämme muovittaa, hyllyttää ja printata. Ja siksi vähän epäilen — anteeksi vain — että emme taida halutakaan niitä rajapintoja, jotka tekisivät tämän kaiken automaattiseksi. Muutenhan yli viisi vuotta jatkunut keskustelu rajapinnoista olisi vienyt jo tulokseen.

***

Koska kirjastorajapintoja ei ole, olemme alkaneet katsella muualle. Yksi tapa toteuttaa tämä on käyttää rajapintoja palveluihin kuten Last.fm. Näistä saatava sosiaalinen data on usein jopa kiinnostavampaa kuin se, mitä voisimme saada irti kirjastoista.

Tai mitäpä jos louhisimme real-time webiä ja katsoisimme, mistä puhutaan juuri nyt? On täysin mahdollista iskeä tämä tieto kirjastojen infonäyttöihin. Katsokaa vaikka fantastista Huntedia We Are Huntedia, joka listaa sitä, mistä musiikista puhutaan juuri nyt Twitterissä. Se, josta miljoonat ihmiset puhuvat. Hunted perustuu avoimiin rajapintoihin, joita mekin voisimme käyttää. Unohtakaa kirjastolaisten kirjavinkkaus, tervetuloa globaali maailma! Tätä olisi kirjastot ja sosiaalinen media, ei sitä että kirjastot tekevät Facebook-sivut.

Tai ehkä kiinnostavaa olisikin lokaalius ja perinteisempi data. Jos haluamme, saamme Radio Helsingin soittolistat pyörimään kansikuvina kirjastojen infonäyttöihin aika helposti. Tähän riittäisi Radio Helsingin nettisivujen parsinta ja sieltä saatujen tietojen yhdistäminen Last.fm:n rajapintaan, josta saamme kansikuvat. Näin voisimme muuten tehdä myös Helsingin kaupunginkirjaston listat, jos oikein kovasti haluaisimme.

Tämä kaikki on mahdollista.

***

Koska kirjastojärjestelmien rajapintoja ei näy eikä kuulu, on siis tavallaan käännyttävä kirjastosta pois. Kirjastojärjestelmät keräävät sosiaalista dataa joka päivä, mutta emme voi käyttää sitä. Ja se on monellakin tavalla surullista. Olen nimittäin aika varma, että missaamme tässä täydellisen pointin.

Ajatus kirjastoista ja sosiaalisesta datasta on valtava. Jos toisimme esille sen, mitä ihmiset kirjastoissa tekevät, kirjasto olisi kokonaan toisenlainen. Keskeistä ei olisikaan kirjat, vaan ihmiset. Kirjastojen pääoma ei olisikaan aineisto, vaan sen käyttäjät.

Se, joka oivaltaa tämän, kääntää koko kirjaston täysin uusille urille.

Miettikääpä sitä.

Ja se, ystävät ja kylänmiehet, kuulostaisi täydelliselle.

Be Sociable, Share!