Toisenlaisia ideoita kirjastoille

Kuva: Flying Spaghetti Monster

Tällä viikolla järjestettiin opetus- ja kulttuuriministeriön perinteiset kirjastopäivät. Päivät olivat hyvät. Näimme paljon prosessikuvauksia.

Ja prosessit ovat todellakin mittavia. Otetaan vaikka Kansallinen digitaalinen kirjasto (KDK). Kirjastojen hakujärjestelmien, metadatastruktuurin ja lopulta koko logistiikkajärjestelmän uudistaminen on tärkeä hanke. KDK:n olisi tullut olla tuotannossa jo kymmenen vuotta sitten, sen edut ovat niin selvät. Mutta KDK on myös megalomaaninen hanke. Aamupäiväisen esitelmän jälkeen kuuntelin salin huminaa ja väitän kuulleeni lapsen itkua toisesta galaksista. Niin massiivisesta hankkeesta on kyse.

Prosesseissa kuten KDK on enemmän kyse hallinnollisten rakenteiden järkeistämisestä kuin kirjastojen asiakaspalvelun mullistamisesta. Ja kaikki tietävät tämän. Rakenteiden järkeistämiselle onkin tilausta. Mutta ajatus on tärkeä ymmärtää myös käytännössä. KDK hioo prosesseja. Asiakkaan näkökulmasta se ei muuta paljoa jos mitään.

Ja samaan aikaan tilaa olisi juuri palveluille, jotka mullistaisi. Kirjastoilla on kipeä tarve löytää uusia tapoja tehdä. Keskustelun ytimessä tulisikin olla palvelut, jonkinlaiset radikaalitkin vedot ja ehdotukset. KDK:n tapaisten hankkeiden taustatekniiikan tulisi olla perusolettamus, josta vasta aloitamme.

Iltapäivän luentojen aikana aloinkin leikkimään leikkiä. Mitä jos energia suunnattaisiinkin toisenlaisen kirjaston tekemiseen? Mikä olisi radikaaleinta, mitä voisi tehdä? Mitä tekisimme?

Kriteerien tulisi olla kovat. Mieleen tuli pääsy Wirediin, esitelmöintikutsu jonkin muun kuin kirjastoalan kansainväliseen seminaariin, kirjaston verkkopalveluiden aktivoiminen käyttäjille  ja maininta jonkin taloudellisen tahon toimesta. Nämä nyt vähintään.

Aloin piirtämään aihioita.

HACKLAB

Perustetaan johonkin kirjastoon Hacklab, jonne hankitaan laitteet. Haasteet ovat enemmän organisointiin kuin tekniikkaan liittyviä. 3D-tulostimet ovat jo suorastaan halpoja. Tulevaisuus on kansalaisosallistamisen. Wired tekee jutun.

JOUKKOUSTETAAN VERKKO

Kirjastot ovat olleet verkossa oman historiansa uhreja. Vielä 90-luvulla kirjastot olivat tietoyhteiskunnan vetureita. Ajat ovat muuttuneet. Kirjastot eivät.

Kirjastojen tietovarannot tulee avata avoimeksi, verkkopalvelut muuntaa aktiivisiksi ja rakentaa kirjastoa kuten yleisesti verkkoa rakennetaan. Olemme yrittäneet jotain tällaista Pinkassa, jossa sisällöt on avattu käyttäjille. Taustalla ei ole kirjastonhoitajaa, joka tekee sisältösyötteitä, vaan palvelu on rakennettu alustaksi.

Ja tähän liittyy erityisesti avoin data. Olettehan huomanneet, että tätä tehdään nyt isolla vaihteella ?

Suomalaiset yleiset kirjastot ovat tehneet poikkeuksellista työtä avoimen julkisen datan parissa. Kutsu alan ulkopuoliseen avoimen datan kv-seminaariin on meille tullut jo.

TEHDÄÄN, MITÄ IHMISET HALUAVAT

Yksi kirjastojen vaihtoehto on keskittyä kaunokirjallisuuteen. Ajatus on mietinnän arvoinen. En hahmottele verkon kirjallisuussivustoja, joille kirjastoista kirjoitetaan sisältöjä. Hahmottelen asiakkaiden palveluja. Tällainen voisi olla esimerkiksi kirjakerho. Idea on yksinkertainen. Maa on täynnä lukijoita, jotka voisivat haluta vaihtaa lukemiskokemuksiaan. Kirjaston tulisi olla alusta.

Nykyisin paikan ovat ottaneet kaupalliset palvelut, joskin nekin aika huonosti. Kirjastoilla olisi potentiaalia tehdä tämä hyvin. On oikeastaan erikoista, että näin ei olla tehty. Rakenteet olisivat olemassa.

AVATAAN TILAT

Usein kuulee, että kirjastojen kohtalonkysymys liittyy e-aineistoihin. Tämä on tavallaan totta, mutta vain epämääräisesti. Todellinen kysymys liittyy tiloihin.

Helsingin Kirjasto 10 on esimerkki kirjastosta, joka on jo nyt yhtä paljon avoin työtila kuin lainasto. Jatketaan tätä kehitystä ja konseptoidaan tiloja, joissa ihmiset voivat tehdä mitä tekevätkin. Erityisesti kokoustiloista on pulaa. Näin syntyvät ne perusteet start-upeillekin. Kirjastoista tulisi tehdä aidosti avoimen kaupungin infraa.

**

On hyvä huomata, että millään edellä mainituista ei ollut tekemistä alan metaprosessien kanssa. Tämä voi olla tärkeä oivallus. Ideat eivät ehkä ole suuria, ne eivät kata koko maata eivätkä ne varsinkaan tarvitse prosessikaavioita. Mutta ehkäpä juuri se onkin se pointti.

Ensi vuoden kirjastopäiviä odotellessa.

Be Sociable, Share!