Kirjasto toimii... niin miten?
Pidin lyhyen loman. Lomalla kävin kirjastossa asiakkaana. Ajattelin lukaista jonkin pinnalla olevan dekkarin.
Kirjastoon tultuani en muistanutkaan kirjastokorttini numeroa. Ehkä ammattitauti, mutta oletan, että tätä tapahtuu myös muille. En kanna kortteja mukanani.
Koska en muistanut korttini numeroa, en myöskään päässyt läppärilläni nettiin. Käyttämäni kirjaston langaton verkko vaati kirjastokortin tiedot.
Löysin dekkarihyllyn, mutta käteen ei jäänyt mitään. Kirjat olivat hyllyssä aakkosissa. Järjestys on looginen. En tästä kuitenkaan ihan selvittänyt, mikä saattaisi olla se kirja, josta nyt puhutaan.
Hetken pyörittyäni harkitsin lukusalia ja Imagea, josta saattaisi löytyä juttu jostakin uudesta islantilaisesta dekkarista. Tämän jälkeen olisin voinut paikantaa kirjan hyllystä ja lainata sen, mikäli vain muistaisin kirjastokorttini numeron. Niin tai näin, kirjastosta täytyisi poistua ja palata takaisin.
Tässä vaiheessa luovutin.
Vieraannuttamisen voima on mahtava. Tällaistako kirjastoa rakennamme? Käyntini ei ollut kovin onnistunut.
Aloin oikein miettimään tätä. Mikä meni vikaan? Oletin asiakkaana selvästikin liikaa. En ole käynyt kirjastossa asiakkaana varmaankaan kahteen vuoteen. Taisin olettaa, että kirjasto toimisi sittenkin kuten kirjakauppa, ei kuten kirjasto. Vika ei ollut vain järjestelmässä, vaan myös siinä, miten pyrin toimimaan. Jos olisin esimerkiksi jo tiennyt, mitä dekkaria tulen hakemaan, järjestelmä olisi toiminut luultavasti varsin hyvin. Logistiikkavarastona kirjasto on hyvä.
Kirjasto kuitenkin epäonnistui, sillä kysymykseni oli monimutkainen, ei pelkästään logistinen. Kirjasto toimii tällaisissa kysymyksissä usein huonosti tai ei ollenkaan.
Että sellainen kirjastokäynti. Asiakkuuteni lopputulos oli, että astelin Helsingin Akateemiseen kirjakauppaan. Siellä on top 10 -seinä, josta näkee mikä on pinnalla. Dekkari löytyi.
***
Kafkan novellia lähestyvästä kirjastokäynnistäni saattaa löytyä muutama ihan tärkeäkin pointti.
Ensinnäkin, miksi en muistanut korttini numeroa? Kortissani on neljätoista numeroa. Siis neljätoista. Kirjasto toimii edelleen numerosarjoilla, ei esimerkiksi sähköpostiosoitteella.
Oikeastaan koko kysymys on kuitenkin väärä. Paremminkin tulisi kysyä, miksi kirjastokortin numero tulisi ylipäätään muistaa tai edes kantaa koko kirjastokorttia mukana. Kirjasto toimii kirjastokortilla, mutta mihin vedetään raja? Kirjaston avoin verkko oli kiinni, sillä sekin toimi kortilla. Jos avoin kirjasto toimii vain kirjastokortilla, eikö kirjaston ovi voitaisi samalla laittaa kokonaan säppiin? Tuntuisi minusta loogiselta. Oveen voitaisiin kiinnittää lukija ja lukitus avautuisi kortin numerolla.
Kyse on tietenkin siitä, kenelle kirjastoa rakennetaan. Juhlapuheissa pidämme tiukasti kiinni siitä, että kirjasto on avoin. Koko suomalaisen yleisen kirjaston tarina perustuu tähän. Monissa maissa, joissa kirjastojen rahoitusmalli on toisenlainen, puhutaan kirjastojen jäsenistä, ei asiakkaista. Näin esimerkiksi Hollannissa, jossa kirjaston käyttö on maksullista. Siellä kirjasto on jäsenille. Kirjaston käyttöön tarvitaan jäsenyyskortti eli kirjastokortti. Ajatusmalli on erilainen. Tällaisessa mallissa kirjaston ovi voikin olla kiinni ja aueta vain kirjastokortilla.
Mutta meillä on totuttu puhumaan asiakkaista.
Maailmassa, jossa pyrimme argumentoimaan avoimen kansalaisuuden, avoimen tiedon ja avoimen kirjaston puolesta, juuri näillä asioilla on väliä.
Kyse on paitsi tiedon avoimuudesta myös asiakaskokemuksesta ja silkasta käytettävyydestä. Ei yksinkertaisesti riitä, että kirjasto toimii vain kirjastokortilla. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun uudessa HelMet-monihaussa ei pääse edes näkemään palvelua, ennen kuin siihen on kirjautunut. Syyt tähän ovat tietenkin arkipäiväiset. Vaatimus johtuu palvelun muutamasta lisensoiduista tietokannasta. Avoimen tiedon maailmassa menettely on kuitenkin käsittämätön. Onko tämä todella tapa, jolla teemme avointa kirjastoa? Koko muu maailma tuntuu toimivan jo toisin. Toisinaan tuntuu siltä, että tieto on suljettua enää kirjastoissa.
Ratkaisut ovat usein myös yksinkertaisia. Jos kirjautuminen todella tarvitaan, pyydetään se vaiheessa, jossa hakuun halutaan myös se viimeinen lisensoitu tietokanta. Ei kovin monimutkaista. Ratkaisuja voidaan yrittää löytää myös laajemmin. Esimerkiksi saavutettavuutensa kanssa paininut Linnea kokeilee ensi vuonna avointa kansalaiskäyttöä. Ratkaisuja on siis olemassa. Toivottavasti myös löytäisimme niitä.
On tärkeää huomata, että kyse on suljetun tiedon ongelmasta, joka on syvällä kirjaston rakenteissa. Kyse on samasta ajattelusta, jonka takia kirjastojen avoin verkko on kiinni. En ole esimerkiksi kuullut vielä kovinkaan paljoa ihmettelyä siitä, miksi luettelotietomme eivät ole koko kansan käytettävissä. Miksi todella ei? Tietenkin pitäisi. Ehkäpä olemme käyneet liikaa kirjastoseminaareissa, siis puhuneet vain keskenämme. Meidän tulisi tietenkin käydä avoimen datan ja vaikkapa asiakaspalvelun seminaareissa. Kyse on rakenteellisesta ongelmasta.
Aivan lopuksi on pakko palata vielä siihen dekkarihyllyyn.
Kirjasto on logistiikkakeskus ja massalogistiikka vaatii järjestelyjä. Kirjat eivät löydy hyllystä ilman järjestystä. Mutta toisaalta voi kysyä, miksi ihmeessä ne ovat aakkosissa? Kysymys on aito. Tekniikka mahdollistaisi myös toisenlaisen löytämisen, vaikkapa RFID:n avulla. Aakkostus on edelleen pelkkä konventio.
Olisi tietenkin pähkähullua viskoa kirjat aivan miten sattuu, mutta sitten taas: eikö tämä voisi olla aika viehättävää? Eikö kirjat voisi olla vaikka suosituimmuusjärjestyksessä? Olemme puhuneet serendipiteetistä vuosia, mutta käytännössä en ole sitä paljoa nähnyt. Tämäkin on asia, josta puhumme paljon, mutta teemme niin vähän.
Mitä tulee vielä kirjastokäyntiini, olisin tietenkin voinut kysyä tiskiltä. Onnella olisin ehkä saanutkin tiedon siitä, mitä etsin, esimerkiksi varatuimpien kirjojen listan kautta. Tämän jälkeen olisin voinut tehdä varauksen ja odottaa muutaman kuukauden.
Harmi vain, että loma oli nyt, ei muutaman kuukauden päästä.
Kaikkeen ei kirjastokaan taivu.
- Luettu 629 kertaa
Kommentit
1. Kauppa ei anna bonusta,
1. Kauppa ei anna bonusta, ellei mukanasi ole bonuskorttia. Ei vaikka sanoisit muistavasi kortin numeron tai esittäväsi henkkarit todistaaksesi että olet MAtti Möttönen, jolle kuuluu Matto Möttösen bonukset.
2. Pankki vaatii kortin asioidaksesi pankissa, olkoon se vaikka tiliavain tai henkilökortti.
Looginen tulos on, että kirjasto vaatii kirjastokortin, jolla kirjastossa asioidaan. Syy tähän on yleisimmin se, että jos jokainen asiakas alkaisi esitellä henkkareitaan joista me naputtelemme sotun ärjestelmään saadaksemme asiakkaan tiedot ruudulle, menisi toimenpiteeseen aikaa. Jouduttaaksesi toimintaa, esitäthän kirjastokortin, jonka viivakoodin lukeminen on kymmenen kertaa nopeampaa kuin henkilötunnuksen näpyttely henkkarista.
Vielä viimeinen juttu: Säännöt ovat kaikille samat.
Mielestäni tässä ei ole mitään vaikeaa eikä ylivoimaista. Kirjastokortti kuuluu lompakkoon yhtä ljasti kuin pankkikorttikin, ei sitä ole mitään syytä ottaa sieltä pois. Lompakkoihin mahtuu helposti se 10 korttia ellei ylikin.
Alkaa tuntua, että tämä blogi keskittyy ruinaamaan TÄYSIN epäolennaisista asioista ja vaatimaan kuuta taivaalta tilanteissa, joissa kuuta ei todellakaan tarvitse noutaa taivaalta.
Kirjoita ne
numerot vaikka kännykkään
Jäi sanomatta, että tällaisia
Jäi sanomatta, että tällaisia tilanteitahan varten on henkilökunta kertomassa mikä nyt on kuuminta hottia. Jos luottamus oman alan korkeakoulutettuun kirjastonhoitajaan on luokkaa "käytän mieluummin läppäriä", on ala aika syvässä alennustilassa.
Suosituimmuusjärjestys:
Suosituimmuusjärjestys: Ennenkin liikkunut aineisto liikkuisi entistäkin sujuvammin, mutta se vähemmän liikkuva jäisi yhä heikommalle lainaukselle. Monivuotisen kokemukseni mukaan asiakas lähtee selaamaan aineistoa (romaaneja) kirjaimesta A, ja ehtii ehkä jonnekin kirjaimen K-L kohdalle, ennen kuin onkin saanut jo tarpeeksi monta kirjaa ja lähtee lainaamaan niitä. Tämä näkyy mm. siinä, että kirjaimen M jälkeen hyllyt ovat joka päivä siistejä, ja niihin kertyy paljon vähemmän hyllytettävää kuin aakkosten alkupäähän. Kirjasto tuskin haluaa edistää kenenkään kirjailijan uraa, sillä ei ole siihen intressiä. Aikaisemmin olemme halunneet painottaa tasapuolisuutta, ja aakkosjärjestys on yksi tasapuolinen järjestystapa. Suosituimmuus ei olisi.
RFID muuten maksaa melkoisesti, asiaa vio kysyä esimerkiksi Turun pääkirjastolta, paljonko rahaa paloi RFID-tarroitteluun, jota tehtiin pääkirjaston ollessa suljettuna monta viikkoa taukoamatta. Lisäksi RFID-järjestelmä on vielä lapsenkengissä, lukulaite nappaa signaalin vasta alle 20cm päästä, ei metrien päästä eikä varsinkaan kymmenien metrien päästä. Mm. RFID-könttäpalautusta testatessamme huomasimme, että maksimi oli jossakin 15-20cm paikkeilla, jonka pino sai olla paksu että kaikki kirjat palautuivat. Ei vielä kauhean käytännöllistä tiedonhaussa.
Hyvä kirjoitus, mutta
Hyvä, vaikkakin hieman epäreilu kirjoitus. Vaikea kommentoida kun tässä on niin paljon asiaa. Olen itsekin hämmästellyt ja kirjoittanutkin sekä suljetun wifin käytännöstä ja kirjastokortin pakollisuudesta. Molemmat ovat kyllä perusteltavissa, jos perusteena saa käyttää sitä että kirjasto nyt vaan yksinkertaisesti haluaa että näin on eikä asiakkailla näytä sitä vastaan ole olleen kovin paljon nurisemista.
Jos kirjaston aineistoluetteloa ei pääse selailemaan tai lukemaan varsinaista aineistoa ilman kirjautumista, kuten HelMet -monihaussa ja jo aiemmin Ellibs e-kirja kokoelmassa on määritelty, voidaan lähteä maalailemaan dystopioita. Ei siihen nyt kuitenkaan ehkä vielä ole tarvetta, kuka jaksaa ajatella mitään sellaista? Ei kirjastossa ole kyse jostain ylevistä periaatteista vaan siitä, että mahdollisimman moni ihminen saa lainattavakseen mahdollisimman paljon jotain aineistoa.
On erilaisia tapoja määritellä avoimuus. Joissain paikoissa avoimuus tarkoittaa esim sitä, että äänioikeus on kaikilla. Tai sitä että kirjastoon sisään tuleminen ei maksa mitään (monet eurooppalaiset kansalliskirjastot eivät ole tässä mielessä avoimia). Avoin data -liikkeen määritelmässä se on sangen pitkälle vietyä avoimuutta, ja suhtaudun skeptisesti siihen mitä todella tullaan auki saamaan. Helsingin kaupunginkirjaston määritelmä avoimuudelle löytyy käyttösääntöjen yhteydestä.
Avoimuudest vielä: toki kirjastojen luettelointitietueiden pitäisi olla avoimesti käytössä, ja onneksi ne ovatkin. Tietenkin niiden kiinnostavuus on erittäin kyseenalaista. Ketä voisi vastaavasti kiinnostaa, mitä purukumia tai muita tuotteita R-Kioskilla on tarjolla, mihin hyllyluokkaan ne siellä kuuluvat ja miten purukumeja on heidän tietojärjestelmälleen kuvailtu. Kulttuuria käsittelevä, oikeasti mielenkiintoinen tieto on jossain muualla kuin kirjastojen aineietotietokannoissa, joka palvelee nimenomaan varastoluettelona. Tiedämme kuitenkin, että kopioluettelointi onnistuu HelMetistä, eikä sille ole suoranaisia esteitä. Vaikka jotkut portit ovatkin suljettuja, on toisia teitä. HelMetin aineistoluettelo on avoimen rajapinnan muodostavat esim. LibraryThingin APIt. LT:henhän on siirretty tietueita HelMetistä ja siellä ne ovat muun datan kanssa rikastumassa, vapaina HelMetin vankeudesta. Meidän kirjastolaisten ei ole tarvinut laittaa tikkua ristiin.
@tuleva kaveri kirjastokorttipakko on osittain, mutta ei kokonaan perusteltavissa lainaustoimintojen rationalisoinnilla. Toki kortti helpottaa esim. automaattien kanssa toimimista, mutta oikeasti ne voisivat lukea myös henkkareita. Tiskillä henkilökunta laittaa kirjastojärjestelmän asiakaskenttään etuliitteen s ennenkuin lukee siihen esim. ajokortissa olevan viivakoodin, johon on tallennettu henkilötunnus. Henkkareilla lainaamisesta ei muuten ole mainintaa HelMet-alueen käyttösäännöissä. Lisäksi kaupan bonuspisteiden ja kirjaston wlanin välillä ei ole suurtakaan... korjaan yhtään mitään yhteyttä.
Mielestäni tässä ei ole mitään vaikeaa eikä ylivoimaista. Kirjastokortti kuuluu lompakkoon yhtä ljasti kuin pankkikorttikin, ei sitä ole mitään syytä ottaa sieltä pois. Lompakkoihin mahtuu helposti se 10 korttia ellei ylikin.
Tämä on hieman pöyhkeäsi sanottu, tuskin todella tarkoitit sitä. Totta kyllä on, että kirjastokortti jokaisen suomalaisen ihmisen lompakossa on paras mainoskampanja jonka kirjasto on itselleen onnistunut järjestämään.
Minullakin on kirjastokorttien numerot tallennettu kännykkään, ja siellä lukee myös mikä viivakoodistandardi kyseisessä kirjastossa on käytössä. Voin siten tarvittaessa tulostaa itselleni oman viivakoodin käyttäen lukuisia verkosta löytyviä ilmaisia palveluja jos todella tarvitsen kirjastokorttini numeron viivakoodina johonkin. Lähinnä automaatilla lainaamiseen sitä tarvitaan, henkilökunta varmaan katselee oudosti jos esitän itse tulostamaani koodia tiskillä. Miksi? Koska virallisen näköinen, muovinen kirjastokortti on jotenkin aidompi todistus siitä että oikeasti olen se kirjaston asiakas, joka väitän olevani kuin esim. pelkkä numerosarja. Kortti on reliikki, mutta kirjastolle arvokas sellainen.
Terv. mace (http://xmacex.wordpress.com)
Hyviä huomioita
@tuleva kaveri erinomainen huomio tuo, että asiakkaat aloittavat hyllyjen selaamisen A:sta ja kyllästyvät jossain aakkosten puolivälissä. Onneksi on genreluokituksia, kirjastolaisten laatimia suositusnäyttelyitä sekä "tänään palautettua" -hylly, jotka toivottavasti (ja uskoakseni) luovat asiakkaille mielekkäämmän tavan lähestyä aineistoa kuin A-Ö -järjestys. Sehän on tosiaan vain varastointia varten, erit. kaunokirjallisuudessa jos ei ole käytössä aiheiden mukaisia luokitusjärjestelmiä.
Siitäkin olen samaa mieltä, että Turussa ja muissa suomalaisissa kirjastoissa RFID:n käyttö on vielä lapsen kengissä eikä mitään mielenkiintoista ole oikeastaan tapahtunut sillä saralla pitkään aikaan.
terv. mace (http://xmacex.wordpress.com)
Toisaalta, myös ne
Toisaalta, myös ne genrehyllyt ovat aakkosissa.
Kiitos vuoden parhaasta kirjasto-aiheisesta jutusta!
Kirjastot yrittävät pysyä kehityksessä mukana, mutta tekevät sen vain lisäämällä palveluita - eivät muuttamalla toimintaansa. Kirjastojen vanhat perinteet istuvat vahvassa; vasta niistä luopumalla kykenemme uusiutumaan ja palvelemaan tavalla, joka on oikeasti asiakaslähtöinen. Vaan meiltä puuttuu sekä voima että rohkeus uudistua.
Edelliselle kommentoijalle kysymys: kenen ehdoilla esimerkeissäsi palveluita tuotetaan? Ei ainakaan asiakkaan. Jos kirjastojen tulisi kehittyä ja kehittää suurten kauppaketjujen tai - herra paratkoon - pankkien mallin mukaisiksi.. sellaisessa maailmassa ainakaan minä en halua elää.
Eikö aakkosjärjestys ole
Eikö aakkosjärjestys ole teistä yksinkertainen tapa löytää Cookson, Catherinen teoksia hyllyn kohdasta C? Kuinka esittäisitte vaihtoehtoisen tavan löytää Cookson, Catherinen teoksia 80000 niteen joukosta, siis siten että asiakas tietää mitä hakee, mutta se pitäisi vielä löytää kokoelmasta. Henkilökunnalta voi aina kysyä, mutta jos nyt jätetään henkilökunta pois tästä kuviosta, eli oletetaan että asiakas ei kysy henkilökunnalta.
Kuinka tämä onnistuu, onko konkreettisia ehdotuksia? Onko aakkosjärjestyksen murtajaa, vai ovatko nämä vain pehmoisia puheita joilla ei ole mitään muuta kuin teoriapohjaa? Varmasti mikä tahansa kirjasto ottaa näkemykset vakavasti heti kun ne esitetään toteutettavassa muodossa. Esitys, että kirjat voisivat vain olla jossain epäjärjestyksessä ei riitä, sillä siitä epäjärjestyksestä ei löydy juuri sitä yhtä etsittyä teosta, toisin kuin aakkosjärjestyksestä ja tiukasta luokituksesta.
Kirjastot ovat varastoja, eikä varastojakaan järjestetä miten sattuu, tässä suhteessa ottaisin enemmän oppia logistiikan ammattilaisilta kuin tietojärjestelmäammattilaisilta. On kaksi eri asiaa tuoda teos esiin webissä ontologioineen kaikkineen, kuin järjestää se teos fyysisesti löydettäväksi. Ontologinen järjestys ei toimi fyysisessä järjestyksessä siksi, että kirjaa on kokoelmassa usein vain se yksi kappale, eikä se ole siirrettävissä viittaussuhteilla hyllystä toiseen, vaan sillä on oltava se yksi ja ainoa paikka, johtuen siitä että teoksia on kokoelmassa se yksi ja ainoa kappale.
Librarythingistä hyöty takaisin kirjastolle
LT:stä on mahdollista tuoda rikastunutta metatietoa takaisin kirjastojärjestelmiin. Milloin joku meikäläinen kirjasto ottaa tämän käyttöön? Joko olette Labsissa kokeilleet?
http://www.librarything.com/forlibraries/
Antti Seppänen
Kokeilu työn alla!
@Antti Seppänen: Meillä on valmisteilla kokeilu, jossa hyödynnettäisiin LibraryThingin API:a metatiedon hakemiseen. Toivottavasti valmistuu kohtapuoliin. Myös LibraryThingin widgettejä voisi kokeilla samassa yhteydessä. Joitain ongelmia voi ehkä tulla sen kanssa, että API:a saa kutsua vain kerran sekunnissa. Kokeiluja se ei toki haittaa, eikä widgettien kanssa ilmeisesti ole vastaavia rajoituksia.
Kysyitkö kirjastonhoitajalta
Hei, itsepalveluihin tottuneille ihmisille ei varmaan kovin pian tule mieleen kysyä kirjastonhoitajalta apua. Luulen että kysyessä olisi ainakin jonkinlainen apu löytynyt, siis sikäli jos kyseessä on sellainen virkailija joka itsekin lukee ja seuraa kirjallisuutta, joita kaiketi vielä kirjastoista löytyy - ainakin meiltä, vaikka kirjastomme ei olekaan keskittynyt kaunokirjallisuuden hankintaan. Kiitos hienosta pohdinnasta. On todella tarpeen kysyä, onko tämä sitä kehitystä jota haluamme!
Sari Pajula lib.eduskunta.fi
Kirjoita uusi kommentti