Me pidämme Suomen kirjastoseurasta
Viime syksynä kävi ilmi, että kirjastoseura on vaikeuksissa. Jopa Kirjastolehden lopettamisesta on puhuttu, ainakin printtimuodossa.
Tämä olisi katastrofi. En edes kuulu seuraan, mutta lehti on alan tärkein ammattifoorumi. Juttujen tasotkin ovat nousseet. Niissä alkaa toisinaan olla jopa jotain ideaa (meistäkin on siellä nyt kirjoitettu).
Ruotsin kirjastoseura on rikas kuin Kroisos.
Meillä ei olla. Joten minulta henk. koht. respektit. Minä kannatan.
Mace ränttää samasta. Tehdää niin tekin.
- Luettu 386 kertaa
Kommentit
ja hoidetaan ne tilaukset!
Ja joka iikka varmistaa, että se Kirjastolehti tulee omaan kirjastoon ja että se myös luetaan. Voinko mä määrätä, että pomojen pitää määrätä että kaikkien pomon alamaisten pitää käyttää 1.5tuntia työaikaa Kirjastolehden lukemiseen aina kun se ilmestyy? ;) Helpoin ja halvin tapa pitää ammattiosaamista yllä, ja yksi parhaista, etenki jos tuosta ajasta 30min käytettätäisi kollegan kanssa Kirjastolehden sisällöstä jutteluun vaikka siten että otetaan se puhelin käpälään ja soitetaan johonkin toiseen kirjastoon tuntemattomalle/puolituntemattomalle kollegalle :)
mace
Luen oitis kun se muuttuu
Luen oitis kun se muuttuu suoranaisesta teknologis-luddiittisesta viiskymppisasenteestaan varteenotettavaksi ammattilehdeksi, joka luo ulospäin ammattimaista julkisuuskuvaa alasta ja sen toimijoista. Olen kyllästynyt lukemaan juttuja seuraavista asioista, joita Kirjastolehdessä on tavan takaa ilmestynyt:
- Nimeltä mainitsemattoman kirjastonjohtajan lukuisilla ulkomaisilla lähteillä kyllästetyt "katso tässä on näin monta lähdettä joten tämän pitää olla totta joten älä väitä muuta" teknologiavastaiset artikkelit (pitääkö julkisesti tunnustaa, että staattinen kirjavarasto on maailman paras asia?)
- "Hymy on paras palkka" -tyyliset artikkelit, joissa voidaan vielä seuraavassa lauseessa todeta "Ei se palkka ole minulle tärkeä juttu, kun mieheni on diplomi-insinööri" (pitääkö julkisesti olla naiivi?)
- "En tiennyt pelaamisesta enkä Habbo-hotellista mitään, joten vietin päivän 12-vuotiaiden kanssa" -tyyliset artikkelit (pitääkö julkisesti tunnustaa olevansa tietämätön sisällöistä, vaikka vallan toisin haluamme itsestämme antaa kuvaa? Olisivatko "En tiennyt kirjallisuudesta mitään, joten vietin päivän kuusikymppisten kanssa" -tyyliset artikkelit myös paikallaan?)
Luddiitti ja asenteet
Ei varmaan löydy maailmasta ihmistä tai instituutiota, jonka ympärillä ei pyörisi häntäkärpäsiä, noita kiusallisia pörisijöitä. Näillä on oikeus mielipiteisiin, mutta ei toki omalla nimellä.
Kirjastolehden ympärillä on vuosikymmeniä pyörinyt oppositioryhmiä, jotka ovat oikeuttanut itsensä suoraviivaiseen naiviin kritiikkiin: luen lehteä, kunhan se " luo ulospäin ammattimaista julkisuuskuvaa alasta ja sen toimijoista".
Nyt täytyy olla tarkkana. Miten Kirjastolehti ei ole luonut ammattimaista julkisuuskuvaa alasta? Ovatko siis Jaakko Sannemanin mielipiteet, Musiikkikirjastoyhdistyksen seminaarin esittely, Kirjasto 10:n strategia, mediakasvatusprojektien seuraamiset ja opm:n 2035-raportin esittelyt epäammattimaista julkisuuskuvaa? Missä muussa mediassa nämä ovat saaneet julkisuutta? Mikä muu niitä on esitellyt haastatteluin ja taustoittamisin?
Nimimerkin suojassa kirjoittaja räksyttää kirjoittajista jotka ovat teknologiavastaisia, tyytyvät pieneen palkkaan ja myöntävät, että eivät osaa ihan kaikkea, mutta haluavat oppia. Meidän pitäisi siis toimittaa lehteä, joka on teknologiapainotteinen, virtaviivainen ja ottaisi vielä palkka-asioiden ajamisen huolekseen. Kirjoittajat olisivat ihan täydellisiä ihmisiä osaamiseltaan ja asenteiltaan - mutta mitä ne "hyvät" asenteet olisivat?. Huh huh, tulee mieleen 30-luvun Saksa.
On upeaa toimittaa inhimillistä julkaisua. Kannattaa selata läpi parin viimeisen vuoden vuosikerrat. Tein sen juuri, ja yllätyin, miten uskomattoman monipuolinen lehti meillä on - kulttuurista googleen. Voisi löytyä jopa yksi mukava kirjoitus, kun selaa 100 vuosikertaa taaksepäin,suosittelen. Esim. 30-luvulta voisi löytyä jotain mielipidevastaavaa.
terveisin Ritva Hokka-Ahti
@Ritva
:D :D :D
Ja sitten vielä väitetään, etteikö keskustelua olisi.
keskustelua
Vaikka vannoin, etten enää osallistu tähän typerään väittelyyn, niin sanon kumminkin: rätkyttää voi, mutta painavat mielipiteet voisi esittää ihan henk.koht. Joutuu sitä tässä itsekukin tulilinjalle omalla nimellä.
En usko, että kirjastoalalla enää päästään yksimielisyyteen. Erot kuihtuvan maaseudun ja kasvukeskusten välillä ovat liian suuret. Pitäisi luoda erilaiset tavoitteet, ei tietoyhteiskunnan peruspalvelujen tarjoaminen ole mahdollista 3 iltaa viikossa 3 tuntia avoinna olevassa "kirjastossa".
Hesassa voidaan olla hyvillä mielin, ei muualla. On varaa labsiin. Luulisin, että se on ainoita kehittämisorganisaatioita. Täytyisi saada lisää, pohjoismaiseen malliin. Olisi tarvetta kehittää asiakaspalvelua, tapahtumatuottamista, vinkkausta. Meillä on koulutus hyvin sattumanvaraista ja siitä kiinni, työskenteleekö rikkaassa vai köyhässä kunnassa. Jotenkin siihenkin pitäisi löytää ratkaisu.
Suomi on outo maa: kaikki on hyvin yksin. Paitsi ihmiset myös organisaatiot.
oikaisu
tätä ei kirjoittanut tuo ihanuus "tuleva kaveri" vaan ritva hokka, päätoimittaja & viestintäsuunnittelija. en tiedä miten "kaverista" pääsisi eroon. sori.
Kirjoita uusi kommentti