Helsingin designpääkaupunkivuodessa näkyy nyt myös kirjastodata. Seuraavan kolmen viikon ajan keskustan ulkomainospaikoilla pyörii tiedon visualisointia tunnetuksi tekevä kampanja, jonka julisteista kaksi on kirjastoaiheista.

Visualisoinnit perustuvat koneluettavaksi avaamaamme HelMet-kirjastojen käyttötietoon. Kirjastodatan visualisoinnit on tuottanut Informaatiomuotoilu.fi.

Molemmat julisteista ovat erinomaisia.

Mitä tietokirjoja kaupunki lukee

Juliste suurempana: www.informaatiomuotoilu.fi

Kaupungin kirjastojen halutuimmat

Juliste suurempana: www.informaatiomuotoilu.fi

Ja juuri tässä on avoimen datan nerokkuus. Kyse on perustiedoista, joita Helsingin kaupunginkirjasto on toimittanut jo vuosia verkkosivuilleen. Ainoa ero on nyt se, että data on todellisesti, koneluettavasti auki. Silloin voi syntyä tällaista jälkeä.

Kirjasto esillä Helsingin parhailla mainospaikoilla. Tämä menee meidän avoimen datan portfoliossa korkealle.

Kuva: NYC Wanderer / Flickr

Toissa viikolla Hampurissa pidetty Semantic Web in Libraries -konferenssi sai aikaan spontaanin draftin linkitetyn kirjastodatan manifestiksi.

Teksti on nimeltään Manifesto for Linked Libraries. Sen lentävä käännös voisi kuulua vaikka näin:

Olemme löytämässä parempia tapoja julkaista, jakaa ja hyödyntää informaatiota. Teemme tämän nyt itse  ja autamme muita tekemään. Tärkeitä asioita: 

1. Julkaistaan data webissä, jotta se voidaan löytää. Ei arkistoida sitä pimeyteen.

2. On parempi julkaista jatkuvasti parempaa kuin vaatia täydellisyyttä ja julkaista sitten joskus.

3. Semanttinen, rakenteellinen data. Rakenteeton data kuuluu historiaan.

4. Käytä yleisiä sanastoja, vältä omia sanastoja.

5. Tehdään yhdessä, yksin ei tehdä.

6. Käytä web-standardeja, ei omia virityksiä.

7. Käytä avoimia, yleisesti käytettyjä lisenssejä. Älä käytä suljettuja, paikallisia lisenssejä.

Sanopa sen paremmin.

Hampurin tapaaminen sai Twitterissä muuten huvittavia piirteitä. Itse opin sanan Twitter-kateus. Konferenssi oli Twitterissä täydellinen. Enkä ollut ainoa, joka lopulta seurasi enemmän tapahtumia Hampurissa kuin siellä, missä olisi pitänyt seurata. Ja päätös oli täysin oikea.

Linkityn avoimen kirjastodatan porukka on nyt se moottori, jota tällä alalla on pitkään etsitty, metsistä samoiltu ja pelloilta huudeltu. Jos teillä on mahdollisuus osallistua tähän, osallistukaa. Tässä porukassa ei inistä, vaan tehdään.

Ja huomio: vaikutukset eivät liity vain hakujärjestelmien parantamiseen tai metadatakysymyksiin, vaan kaikkeen. Kaikkeen.

Olen parhaillaan Lontoossa Online Information 2011 -konferenssissa. Online ei ole vain kirjastokonferenssi, vaan laajemmin informaatiotoimijoiden tapaaminen. Tämän vuoden teemoja ovat mobiilipalvelut ja sosiaalinen media.

Onlinen kanssa samaan aikaan järjestetään Hampurissa Semantic Web in Libraries, joka ainakin Twitteriä seuraamalla vaikuttaa suorastaan täydelliseltä. Näyttää siltä, että Hampurissa kirjoitetaan parhaillaan spontaanisena prosessina linkitetyn datan kirjastomanifestia. Online tuntuu kieltämättä hieman kesyltä verrattuna tähän. Linkitetyn kirjastodatan puolella todella tapahtuu.

Mutta takaisin Lontooseen.

Maininnan arvoinen on ainakin ensimmäisen päivän keynote, Craigslistin Graig Newmark.

Newmarkin esityksen ehkä paras huomio oli, ettei sosiaalisessa mediassa ole oikeastaan mitään uutta: ihmiset ovat aina käyneet keskusteluja, luoneet verkostoja ja saaneet aikaan muutoksia kommunikaation kautta. Paperi ja painaminen ovat todellakin olleet ”internetiin verrattavia tekniikoita”. Nopeus voi nykyään olla toinen, mutta ajatuksena tässä ei ole mitään uutta.

Mutta se, miksi Graigslist toimii, on kuitenkin juuri tämä. Graigslist toimii, koska se antaa ihmisille äänen.

Tämä on huomio, joka voisi olla hyödyllinen kirjastollekin. Kirjastot ovat olleet suljettujen, passiivisten tietosiilojen organisaatioita, jonkinlaisia alan CD-ROMeja, joita on voinut lukea, mutta niihin ei ole voinut kirjoittaa. Teknologinen kehitys on kuitenkin jo kulkenut passiivisista siiloista kohti tiedon ekosysteemisyyttä. Mitä tilanteessa tekevät kirjastot? Tilaavat suljettuun tietosiiloonsa uuden aineistoluetteloliittymän.

Kirjastot eivät ehkä ole aivan huomanneet, että tiedon savupiipputeollisuusaika meni jo. Kirjastot ovat jääneet jonkinlaiseen kaikukammioon, jossa keskustelua käydään vain omista lähtökohdista. Palveluiden tulisi olla avoimia, aktiivisia ja verkostomaisia, mutta kun kirjastoissa päästään esimerkiksi tietojärjestelmien hankintavaiheisiin, puhutaan taas vain passiivisista auktorisoidun tiedon järjestelmistä – niistä savupiipuista. Alan edistyksenä nähdään käyttöliittymätason parannukset järjestelmiin, kun koko rakenne tulisi kyseenalaistaa.

Kaikukammioefektiä ei ainakaan paranna se, että käytämme termistöä kuten MARC, OPAC tai ”yhteisluettelo”. Miksi ihmeessä olemme kehittäneet sanaston asioille, joita tekevät kaikki muutkin? Ensimmäisen sijasta tulisi puhua metadatan muodoista, toinen tulisi kokonaan kieltää (sillä se ei merkitse mitään, voimme puhua asiakaspalvelusta) ja yhteisluetteloa parempi on vaikka metatietovarasto.

Kaikukammiosta olisi syytä päästä. Tiedon ympäristö on jo muuntunut passiivisesta aktiiviseksi. Suljetuista siiloista ollaan jo siirrytty yhdistetyn tiedon maailmaan.

Ps. Onlinen kanssa samaan aikaan Lontoossa järjestetään Apps World Europe. Kävin pyörähtämässä, ja ainakin vilkaisun perusteella viimeviikkoisen Apps4Finland-kilpailun taso oli todellakin kova. Kun katsoo uusia ideoita ja tapoja tehdä, avoimen datan kilpailuille on aivan omanlaisensa tilansa ja dynamiikkansa.

Apps4Finlandin kulttuuridatan erikoispalkinto meni muuten HelMet-kirjastojen halutuimpien kirjojen visualisoinnille. Hyvä hyvä!

Kuva: Flying Spaghetti Monster

Tällä viikolla järjestettiin opetus- ja kulttuuriministeriön perinteiset kirjastopäivät. Päivät olivat hyvät. Näimme paljon prosessikuvauksia.

Ja prosessit ovat todellakin mittavia. Otetaan vaikka Kansallinen digitaalinen kirjasto (KDK). Kirjastojen hakujärjestelmien, metadatastruktuurin ja lopulta koko logistiikkajärjestelmän uudistaminen on tärkeä hanke. KDK:n olisi tullut olla tuotannossa jo kymmenen vuotta sitten, sen edut ovat niin selvät. Mutta KDK on myös megalomaaninen hanke. Aamupäiväisen esitelmän jälkeen kuuntelin salin huminaa ja väitän kuulleeni lapsen itkua toisesta galaksista. Niin massiivisesta hankkeesta on kyse.

Prosesseissa kuten KDK on enemmän kyse hallinnollisten rakenteiden järkeistämisestä kuin kirjastojen asiakaspalvelun mullistamisesta. Ja kaikki tietävät tämän. Rakenteiden järkeistämiselle onkin tilausta. Mutta ajatus on tärkeä ymmärtää myös käytännössä. KDK hioo prosesseja. Asiakkaan näkökulmasta se ei muuta paljoa jos mitään.

Ja samaan aikaan tilaa olisi juuri palveluille, jotka mullistaisi. Kirjastoilla on kipeä tarve löytää uusia tapoja tehdä. Keskustelun ytimessä tulisikin olla palvelut, jonkinlaiset radikaalitkin vedot ja ehdotukset. KDK:n tapaisten hankkeiden taustatekniiikan tulisi olla perusolettamus, josta vasta aloitamme.

Iltapäivän luentojen aikana aloinkin leikkimään leikkiä. Mitä jos energia suunnattaisiinkin toisenlaisen kirjaston tekemiseen? Mikä olisi radikaaleinta, mitä voisi tehdä? Mitä tekisimme?

Kriteerien tulisi olla kovat. Mieleen tuli pääsy Wirediin, esitelmöintikutsu jonkin muun kuin kirjastoalan kansainväliseen seminaariin, kirjaston verkkopalveluiden aktivoiminen käyttäjille  ja maininta jonkin taloudellisen tahon toimesta. Nämä nyt vähintään.

Aloin piirtämään aihioita.

HACKLAB

Perustetaan johonkin kirjastoon Hacklab, jonne hankitaan laitteet. Haasteet ovat enemmän organisointiin kuin tekniikkaan liittyviä. 3D-tulostimet ovat jo suorastaan halpoja. Tulevaisuus on kansalaisosallistamisen. Wired tekee jutun.

JOUKKOUSTETAAN VERKKO

Kirjastot ovat olleet verkossa oman historiansa uhreja. Vielä 90-luvulla kirjastot olivat tietoyhteiskunnan vetureita. Ajat ovat muuttuneet. Kirjastot eivät.

Kirjastojen tietovarannot tulee avata avoimeksi, verkkopalvelut muuntaa aktiivisiksi ja rakentaa kirjastoa kuten yleisesti verkkoa rakennetaan. Olemme yrittäneet jotain tällaista Pinkassa, jossa sisällöt on avattu käyttäjille. Taustalla ei ole kirjastonhoitajaa, joka tekee sisältösyötteitä, vaan palvelu on rakennettu alustaksi.

Ja tähän liittyy erityisesti avoin data. Olettehan huomanneet, että tätä tehdään nyt isolla vaihteella ?

Suomalaiset yleiset kirjastot ovat tehneet poikkeuksellista työtä avoimen julkisen datan parissa. Kutsu alan ulkopuoliseen avoimen datan kv-seminaariin on meille tullut jo.

TEHDÄÄN, MITÄ IHMISET HALUAVAT

Yksi kirjastojen vaihtoehto on keskittyä kaunokirjallisuuteen. Ajatus on mietinnän arvoinen. En hahmottele verkon kirjallisuussivustoja, joille kirjastoista kirjoitetaan sisältöjä. Hahmottelen asiakkaiden palveluja. Tällainen voisi olla esimerkiksi kirjakerho. Idea on yksinkertainen. Maa on täynnä lukijoita, jotka voisivat haluta vaihtaa lukemiskokemuksiaan. Kirjaston tulisi olla alusta.

Nykyisin paikan ovat ottaneet kaupalliset palvelut, joskin nekin aika huonosti. Kirjastoilla olisi potentiaalia tehdä tämä hyvin. On oikeastaan erikoista, että näin ei olla tehty. Rakenteet olisivat olemassa.

AVATAAN TILAT

Usein kuulee, että kirjastojen kohtalonkysymys liittyy e-aineistoihin. Tämä on tavallaan totta, mutta vain epämääräisesti. Todellinen kysymys liittyy tiloihin.

Helsingin Kirjasto 10 on esimerkki kirjastosta, joka on jo nyt yhtä paljon avoin työtila kuin lainasto. Jatketaan tätä kehitystä ja konseptoidaan tiloja, joissa ihmiset voivat tehdä mitä tekevätkin. Erityisesti kokoustiloista on pulaa. Näin syntyvät ne perusteet start-upeillekin. Kirjastoista tulisi tehdä aidosti avoimen kaupungin infraa.

**

On hyvä huomata, että millään edellä mainituista ei ollut tekemistä alan metaprosessien kanssa. Tämä voi olla tärkeä oivallus. Ideat eivät ehkä ole suuria, ne eivät kata koko maata eivätkä ne varsinkaan tarvitse prosessikaavioita. Mutta ehkäpä juuri se onkin se pointti.

Ensi vuoden kirjastopäiviä odotellessa.

Kilpailutöiden yleisöäänestys jatkuu 18.11. klo 17.00 saakka. Voittajat julkistetaan 22.11. Apps4Finland-gaalassa Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla.

Siitä vaan äänestämään!

Vuosikymmeniä käyty keskustelu kirjastojen metadataformaatista on saanut ratkaisun. Kongressin kirjasto on julkaissut ehdotuksen, joka käytännössä tulee siirtämään kirjastot pois MARC-formaatista.

Osuvasti nimetty Bibliographic Framework for the Digital Age suosittaa tulevaisuuden lähestymiskulmaksi linkitettyä dataa ja RDF:ää. Kirjastojen metadataympäristö siirtyy siis yleisesti käytettyihin, ei-kirjastokeskeisiin webin tapoihin tehdä.

Ja tässä vaiheessa, kollegat ja kylänmiehet, suositan kaikkia nousemaan toimistotuoleista ylös. Ojentakaa kädet ja heiluttakaa niitä villisti! Nyt saa heiluttaa! Voitte jopa lähteä tänään töistä viisi minuuttia etuajassa. Tämä on niin tärkeä uutinen.

Mutta miksi metadataformaatti on näin tärkeä? Vastaus on, ettei se tavallaan olekaan. Kongressin paperinkin mukaan uusi lähtökohta tarkoittaa paremminkin toimintaympäristön muutosta kuin formaatin hiomista. Yksinkertaistaen se tarkoittaa sitä, että kirjastot avaavat ovensa ei-kirjastospesifille kehittämiselle. Ohjeistus ei sinänsä ota kantaa esimerkiksi luettelointisääntöihin.

Vuodesta 1968 palvellut MARC on ollut kirjastoille fantastinen, mahtava ja sittemmin riippakivi, joka on sulkenut kirjastot omaan maailmaansa. Avaamalla solmu kirjastot voivat rakentaa palvelunsa työkaluilla, joita käyttävät myös muut. Tämä tulee tarkoittamaan parempaa ajattelua, parempia palveluja ja säästöjä.

Myös W3C Library Linked Data Incubator Group on julkaissut loppuraporttinsa. Sen suositukset ovat käytännössä samat.

Nyt vain sitten odottelemaan muutama vuosikymmen, jolloin tästä tulee myös konkretiaa.

• MARC must die!

Tämän vuoden  Apps4Finland-kilpailu on nyt äänestysvaiheessa. Tänä vuonna saatiin poikkeuksellisen hyviä osallistujia myös kirjastodatan ympärille. Suurin osa kilpailutöistä nojaa keväällä avaamaamme HelMet-rajapintaan.

Kirjastodataa käyttävät työt:

• Halutuimpien HelMet-teosten visualisointi

Yksinkertaisesti loistava. Visualisoi HelMet-kirjastojen halutuinta kaunokirjallisuutta huhtikuusta 2007 toukokuuhun 2011.

• Kirjastoluokkien visualisointi

Visualisoi kirjastojen luokkarakennetta. Erittäin hyvä, paljastaa monia erikoisuuksia. Sisältää myös kirjat.

• HelMet-haku iPhonelle

Suomen kirjastoille on jo olemassa tekemämme iPhone-hakusovellus iKirjasto. Tästä huolimatta – ja juuri tästä syystä - täytyy nostaa hattua tekijälle. Projekti ei ole ollut aivan triviaali, vaikka HelMet API onkin olemassa. Monia hyviä puolia, erityisesti linkki Library Thingin rajapintaan.

• HelMet-haku Windows Phonelle

Hyviä, osittain jopa todella hyviä ideoita. Karttapohjainen, värikoodattu aineiston saatavuusindikointi on idea, jota en ole aikaisemmin nähnyt. Ajatus on niin hyvä, että se tulee jossain muodossa menemään tuotantoon tulevissa järjestelmissä.

• Traveling HelMet – karttapohjainen HelMet-haku

Luonnosmainen toteutus, nerokas idea. Samanlaista palvelua on palloteltu myös meillä. Osoittaa avoimen datan vahvuudet.

• Kansallisbiografian HelMet-widget

Yksinkertainen hakuwidget. Toteutus hyvä, varsinkin ottaen huomioon HelMet API:n tietyt rajoitteet.

Labs-projekti sponsoroi kilpailua. Prosessi on ollut loistava. Tulen kirjoittamaan ajatuksista tarkemmin erillisessä postauksessa.

Nyt vain äänestämään ja kommentoimaan töitä Apps4Finlandin sivuilla!

Kuva: Open Knowledge Foundation

Vaski-konsortion eli Turun, Liedon, Maskun, Mynämäen, Naantalin, Nousiaisten, Raision, Ruskon ja Taivassalon kunnankirjastojen aineistotietokanta on julkaistu avoimena datana. Tietokannassa on noin 1.7 miljoonaa tietuetta. Virallinen julkaisupäivä oli 30. syyskuuta.

Data löytyy nyt osoitteesta data.kirjastot.fi. Lisenssinä on erittäin salliva Creative Commons CC0.

Mace Ojala on kirjoittanut asiasta myös Open Knowledge Foundationin OKFN:n bibliografisen datan työryhmän sivuilla. Datan avaaminen osuu sikälikin hyvään saumaan, että se ehtii vielä tämänvuotiseen Apps4Finlandiin.

Mitä sitten seuraavaksi? Kirjastojen itsensä kannalta tärkeintä olisi nyt siirtyä siihen ratkaisevaan vaiheeseen, jossa itse kirjastojärjestelmiin saataisiin rajapinnat. Avoin data on ensimmäinen askel, mutta kirjastojen homehtumisen kannalta riittämätön.

Seuraavaksi pää on saatava auki myös ytimestä.

• Vaskin avaamisen lehdistötiedote
• Apps4Finland 2011

Kuvat: Jonas Tana

Vihdoin Berliinissä! Saavuimme myöhään sunnuntaina keskelle Berliiniä kymmenen rankan päivän jälkeen. Viimeisen päivän etappi oli 140 kilometriä.

Päivät Berliinissä ovat olleet yhtä hulabaloota. Maanantaina pidettiin Cycling for Librariesin loppuseminaari, ja tiistaina ajettiin mielenosoituksessa kirjastojen puolesta läpi Berliinin keskustan. Tässä välissä on hoidettu lehdistöä, hyvästelty kotiinpalaajia ja kuultu uskomattomia puheita. Viimeisen illan juhlat vietimme Tempelhofin lentokentällä sirkusteltassa.

Vastaanotto on ollut aivan uskomaton. Pitkin Saksaa olemme olleet useamman lehden kannessa. Berliinissä olimme niinkin pienen lehden kuin Berliner Zeitungin etusivulla. Cyc4Libin järjestäjät ovat antaneet haastatteluja mm. Der Spiegeliin. Tänään keskiviikkona Mace Ojala ja Jukka Pennanen – aivot Cyc4Libin taustalla - ovat pormestarin vastaanotolla.

Absurdia, mutta totta.

Jos koko projektin yrittäisi vetää muutaman virkkeen alle, se voisi olla jotain tällaista: Kun idea täydellinen, ei tarvita lehdistötiedotteita. Der Spiegel soittaa sulle.

Terveisiä suomalaisesta kirjasto-osaamisesta!

• Cycling for Libraries
• Twitter: #cyc4lib
• Flickr: cyclingforlibraries
• Cyc4Lib-videot Kirjastokaistalla

Kuva: Jonas Tana

Istun parhaillaan leirintäalueella pikkuruisen Nykøbing Falster -kaupungin kupeessa Etelä-Tanskassa. Olen mukana järjestämässä Cycling for Libraries -epäkonferenssia. Tapahtuman idea on ottaa polkupyörä, tuoda se Tanskaan ja pyöräillä Kööpenhaminasta Berliiniin.

Noin kahdeksankymmentä kirjastolaista ympäri maailma todella tekee tämän nyt. Tänään on pyöräilypäivä numero neljä.

Mukana on latvialaisia, yhdysvaltalaisia, australialaisia ja kaikkea siitä välistä. Aloitimme matkan Kööpenhaminasta viime viikon lauantaina. Berliiniin on tarkoitus saapua ensi viikon maanantaina. Pyöräilypäiviä tulee kahdeksan, kilometrejä noin 650.

Päivät ovat pitkiä. Eilen pyöräilijät aloittivat matkanteon heti aamulla. Viimeinen keskustelutilaisuus saatiin pakettiin puoliltaöin.

Jokaisella päivällä on oma teema, ja iltaisin puramme keskusteluja yhdessä. Ja jos pyöräilymatka kuulostaa rankalta, kuunnelkaapa päivän teemojamme: heti ensimmäisen illan teemaksi päätyi päivän keskustelujen kautta alamme oma rasismi, ksenofobia ja sulkeutuneisuus. Voin sanoa, että oli tiukka veto.

***

Olen mukana epäkonfen taustajoukoissa. Hoidan Twitteriä ja käytännön asioita huoltoautossa. Tänään jäin leirintäalueelle valmistelemaan iltaohjelmaa. Twitterin mukaan pyöräilijät muuten uivat parhaillaan meressä noin 20 kilometriä leiripaikasta koilliseen.

Yritän kirjoittaa niin paljon kuin ehdin. Parhaan kuvan saatte seuraamalla Twitter-tagia #cyc4lib. Paikalla on suomalainen kuvausryhmä, joka kuvaa ja editoi videoita joka päivä. Päivittäiset pätkät löytyvät Kirjastot.fi:n Kirjastokaistalta.

Suomalaiset kirjastoammattilaiset taisivat kuin varkain ideoida ja järjestää koko maailman hienoimman kirjastokonferenssin tänä vuonna – ja se tapahtuu Tanskassa ja Saksassa. Täydellistä.

• Cycling for Libraries
• Twitter: #cyc4lib
• Flickr: cyclingforlibraries
• Cyc4Lib-videot Kirjastokaistalla