KDK-konferenssi: Google-sukupolvi ja ranskalainen vastarintaliike

Kansallinen digitaalinen kirjasto, tuo salaisten haaveidemme utuinen kohde, sai tänään taas hieman konkretiaa ympärilleen vuoden suurimmassa KDK-tapaamisessa Helsingissä.

Päivän pääpuhujina olivat professorit David Nicholas (University College of London) ja Stefan Gradmann (Humboldt-yliopisto, Berliini). Tapasin molemmat, sillä kuvasimme professoreista insertit Kirjastokaistalle (nähtävissä koht’silleen).

Brittiprofessori piti elävän puheen ihmisten muuttuneesta informaatiokäyttäytymisestä, saksalaiskollega taas Europeanan tietoteknisestä arkkitehtuurista. Asetelma oli vähän kuin Monty Python -sketsistä, mutta homma toimi hienosti.

David Nicholas tunnetaan kirjastoissa Google-sukupolven informaatiokäyttäytymistä koskeneesta tutkimuksestaan (tiivistelmä, PDF). Tutkimuksessa tosin päädytään siihen, ettei mitään sukupolvea ole edes olemassa, ei ainakaan ihmisten iällä mitattuna. On olemassa vain muuttunut tapa löytää tietoa, ja tämä muutos on vaikuttanut kaikkiin ikäryhmiin.

Nicholas toi esiin tuloksiaan, joiden mukaan uuden ajan tiedonhaku on muuttunut vilkuiluksi, selailuksi ja pelkkien tiivistelmien lukemiseksi. Eräänlaiseksi pinnalliseksi haahuiluksi, noin hieman kärjistäen. Kirjastoille Nicholaksella oli osuvia pointteja: Kukaan ei  enää käytä tarkennettuja hakuja, vaikka kirjastonhoitajat niitä edelleen vaativat. Jos haluatte ainestonne löytyvän, antakaa Googlen löytää se ensin. Kirjastojen haut ovat hiljaisia kuin luostarit, missä on käyttäjien ääni, se kuuluisa sosiaalinen data?

Puheen jälkeisessä keskustelussa tuli aivan mahtava kysymys jostain itsestäni etuvasemmalle. Kysymyksessä kysyttiin, mikä olisi kansalliskirjastoille järkevä tapa suhtautua tähän. Villityksiin ei ole näissä organisaatioissa perinteisesti lähdetty, kun tärkeämpääkin tekemistä on ollut.

Vastauksessaan Nicholas tuumasi, että kyseessä on muutos, ei villitys. Kansalliskirjastojen tulisi olla eturivissä. Kukaan muu ei muutosta tule tekemään. Mahtavaa! En viitsinyt tässä vaiheessa vilkuttaa, vaikka kädet vähän jo yrittivätkin.

***

Nicholaksen Google-sukupolvesta päästiin tauon jälkeen sujuvasti Stefan Gradmannin esitykseen Europeanasta. Europeanallahan on historia, joka liittyy Googleen: Google Books sai aikoinaan varsinkin ranskalaiset hermostumaan niin, että sitä vastaan ponkaistiin Euroopan komission ikioma Europeana. Ironisesti suurin osa liikenteestä Europeanaan tulee tietenkin Googlesta.

Gradmannin esitys oli silkkaa timanttia. Se oli myös Nicholaksen sinänsä positiivista esitystä rohkaisevampi. Kyllä näitä asioita tehdään. Gradmann esitteli Europeanan tietomallia ja puhui laajemmin siitä, mitä linked open data voi tarkoittaa kirjastoille. KDK:lle, yleisille kirjastoille ja ylipäätään kirjastolaisille aivan keskeistä settiä. Europeana ja koko ranskalainen vastarintaliike on maailman mittakaavassa tietenkin näpertelyä, mutta siellä tehdään kirjastoille valtavan tärkeää työtä. Viva la résistance!

Gradmann vain paransi loppu kohden. Mietimme, kuinka open linked data mullistaa koko kirjastojen luetteloinnin. Kuulimme myös, kuinka avoimuus on lopulta kaikkien hyödyksi, niin sisältöjen kuin kirjastojen metadatan suhteen. Kirjastodatan kaupallinen uuskäyttö tulee mahdollistaa — tietenkin. Tässä tunsin kerrankin pientä ylpeyttä. Me teimme sen oikein!

Gradmannin mahtavan esityksen jälkeen nousi käsi jossain kaukana edessä oikealla. Kysymys käsitteli sitä, mitä datan avaamisessa tulisi ottaa huomioon, sillä me haluaisimme todella tehdä sen — kysyjän organisaatiossa mahdollisesti jo ensi vuonna. Wohoo!

Gradmannin vastaus oli täydellinen: ongelmat liittyvät esteiden poistamiseen, ei avaamiseen.

It’s all good, boys and girls :)

Kokonaisuudessaan hieno päivä. Iso käsi järjestäjille. Nicholaksen ja Gradmannin esitykset videoitiin, tallenteet lisätään hieman myöhemmin KDK:n sivuilta.

Be Sociable, Share!